Arttu hankkii vieheen

Maastopukuun sonnustautunut vanhalle oluelle haiseva mies makaa ojan paltteella horsmikossa, täristen. Tärinää ei aiheudu jännityksestä vaan ryyppyputkesta palautuvan kehon pakkoliikkeistä. Haukan terävä, mutta harhaileva ja utuinen katse on luotuna kylätien mutkaan, josta kauppa-auton pitäisi saapua hetkellä millä hyvänsä. Ilmekään ei värähdä ahavoituneilla kasvoilla, kun mies on keskittynyt äärimmilleen tulevaan tehtäväänsä. Korvanjuuressa inisee sääski, josta lähtevän äänen perusteella työsuojelupiiri joutuisi puuttumaan työsuojelurikkomukseen. Sillä desipelejä tuntuu lähtevän reilut parisataa. Mutta tällä alalla ei työsuojelupiirin ihmiset juhli. Pienrikollisen elämä ei ole helppoa, naurahtaa Arttu

 Sääski istuu korvanjuureen iholle. Hymyssä suin se työntää lentovirheen johdosta vioittuneen imukärsänsä Artun ihoon. Joskus niin veitsenterävä neula, joka nyt kiveen osuttuaan vastaa terävyydeltään mustekynää alkaa painumaan lihaan. Siitä joutuu evoluutio ja sääsken niskalihakset koetukselle punnerruksen yhteydessä, mutta sinnikkyys vie voiton. Tuskastuttavan hitaasti piikki läpäisee ihon ja pääsee käsiksi elämän eliksiiriin. Virhe! Sääsken makuhermot aistivat vereen liuenneen alkoholin. Veressä on promilleja 3.3. Sääsken hymynkare huulilla hyytyy tappavan myrkyn siirtyessä elimistöön. Imuteho laskee sydämenlyöntien heiketessä. Sääski siirtyy täältä ikuisuuteen hetkessä.

 Samassa hetkessä saapuu mutkan takaa kauppa-auto ja alkaa hidastamaan vauhtiaan ennen pysäkkiä. Pysäkillä seisoo Veera, joka on osa yksinkertaisen mielen tekemää suunnitelmaa. Artulla on kuningasajatus, taas kerran. Veera menee kauppa-autoon ja sen takaosaan hakemaan maitoa. Sitten hän pyytää kuljettajaa avukseen takaosaan, ja samalla Arttu hiipii piilostaan kauppa-autoon ja omakustantaa kassakoneen yläpuolelta Nilsu-vaapun, kadoten usvan lailla metsään.

 Veera on auton takaosassa ja piilostaan Arttu näkee kuskin nousevan kassan luota ja lähtevän takaosaan avuksi. Arttu nousee kuollut sääski korvallisellaan ojasta ketterähkösti ylös. Nelikakkosen jalkoihin huonosti istuvat nelineloset kumisaappaat päästävät lopsahtelevaa ääntä joka askeleella. Arttu saapuu auton ovelle, joka on kiinni. Likainen käsi painuu avausnapille. Kuuluu mahtava suhahdus ja kolaus automatiikan avatessa oven. Hätäisesti Arttu hypähtää portaiden ylimmälle askeleelle. Kumikengän terä taittuu ja pettää alta. Porras hyppää Artun silmille ja näyttäen muutamia tähtiä. Veltto mies valuu portailta tienpinnalle. Sisällä autossa kuljettaja ihmettelee että ovi käy, vain ketään ei näy. ”Vissiin alkaa vanha mekaniikka ovessa löysäämään”. Samalla Veera ihastelee Artun nopeutta ja ketteryyttä. Ihana ja yritteliäs mies ja aina yhtä nopea. ”Ihana Mies”.

Artun taju alkaa palata ja hän alkaa ottamaan kauppa-autosta tukea. Samalla Veera on tulossa ulos ja ovi aukeaa, läjähtäen Artun otsaan. Kumikengän vilauksessa Arttu on ojanpohjalla horsmien seassa, täysin näkymättömissä ja tietämättömänä. Veera jää seisomaan pysäkille, kauppa-auton jatkaessa matkaa.

Veera havaitsee ojassa makaavan Artun. Ei hyvä ihme sydämestäkö sillä ottaa! Hame hulmuten Veera rientää uroonsa avuksi. Maatalouskoulussa opetettiin onneksi tekohengitystä. Riuska nainen painelee Artun rintaa murtaen kylkiluun ja mies äännähtää. Vielä hetki tekohengitystä.

Kahareisin Artun päällä makaava Veera tuntee Artun kädet takamuksellaan ja kielen luikertelevan omassa suussaan. Huolesta väärällään ollut entinen maatalouslomittaja antaa avokämmenestä Artulle. Irtoamassa ollut amalgaami lähtee suun oikealta puolelta vasemmalle etsimään uutta kotia. Kiroillen siaksi ja irstailijaksi haukkuen Veera nousee Artun päältä ja lähtee kävelemään poispäin. Tieltä heittää Arttu jollakin, ja huutaa: ”Tuollainen sika ja tämänkin sulle ostin. Ei tarvi kysellä!”

Mistään mitään tietämätön Arttu tunnustelee kipeää rintaansa ja kuumottavaa poskeansa, sekä otsassaan olevia pahkoja. Joskus asioita tuntuu tapahtuvan huomaamatta, tuumii Arttu ja nielaisee jotakin suussa olevaa. Hölmistyneenä mies katselee ympärilleen. Maassa on kaksi purkkia sinistä maitoa ja Nilsun vaappupaketti. Minä onnistuin, Salama-Arttu saatana!. Tuota maitohommaa en muista, mutta kait se on se rikoksen boonus. Siinä istuessaan ja uutta vaapua ihastellessa Arttu juo purkillisen maitoa. Kylmää hyvää maitoa, mutta oudosti vihloo poskeen. Taitaa olla reikä hampaassa. Kuitenkin pienrikollisen mieltä lämmitti onnistuminen vaativassa tehtävässä. Mistähän se Veerakin oikein suuttui. Kuumana kait se kävi kun väkisin koitti ottaa, ja sitten lyö kuin viimeistä päivää. Veera kyllä leppyisi ajanmittaan ja soisi lempeään, ainakin tuhannen kännissä. Konstit on monet tuumi Arttu ja päätti lähteä kalaan uuden vaapun kanssa. Samalla hän pyyhkäisee kuolleen itikan korvalliselta.

Rannassa on isä-ukon vene. Rintaa pistää siihen malliin, ettei tänään viitsi moottoria käyttää. On soudettava tutuille kalapaikoille. Keskipatilla Arttu puottaa kivusta ähkäisten ankkurin. Ottaa Taiva- kelan. Kolminkertaisella umpisolmulla hän uskoo vieheen pysyvän kiinni. Riuska heitto joka vie tajun, lennättää vaapun kymmenen metrin päähän veneestä. Varttitunti myöhemmin Arttu ihmetyksekseen huomaa taas hetken kuluneen elämästään huomaamatta. Järvelle katsoessaan hän huomaa Nilsu-vaapun kelluvan pinnalla, hymyillen. Mitä saatana, sehän kelluu? Taitaa olla jokin Jeesus-vaappu, sillä ruokkii koko kylän, he he. Vai tämäkö on pahuuden ja varkauden hinta. Toki puu kelluu, mutta tuossahan on metalliakin varmasti yli puolet. Hiljalleen Arttu kelaa vieheen luokseen ja kokeilee sen painoa. Ei voi olla totta, hetken hän tutkii vaappua ja viskaa sen uudelleen järveen. 15 minuuttia myöhemmin tajun palatessa Arttu huomaa harmikseen, että sama homma, pinnalla kelluu. Kuningasajatus! Sen täytyy olla niin kuiva, ja se ei ole vettynyt vielä. Nou hätä, näin sen täytyy olla.

Arttu soutaa kotia ja laittaa Nilsun kivipainolla yöksi vettymään sankkoon sängynviereen. Tuikku murheeseen hyvänyönpullosta (lue puoli pulloa). ” Katotaampa huomenna uppoaako vaappu?”

Yöllä Arttu kylpee hiessä. Ryyppyputken loppuminen tuo uusia viboja elämään. Pelkotilat lyö päälle. Iso herra puhuttelee pilvenlaidalta hymyilevä vaappu vierellään. ”Väärintekijän vaappu ei sukella” Arttu katuu, pyytää anteeksiantoa, tai edes muutamaa pulloa koskenkorvaa. Tunnin piehtaroinnin. hiessä kylpemisen ja mitä pelottavampien unien jälkeen Arttu nousee katsomaan sankoon. Vaappu kelluu ja näyttää hymyilevän!! ”Eiii” huutaa raavas mies ja juoksee sänkyä kohti. Tiikerinloikalla Arttu hyppää sängynalle, ottaen elopainonsa vastaan katkenneella kylkiluulla. Virhe!