KIANNAN JUHANNUS 1999 Suzuki Sj 410 maasturi kiisi botskia trailerilla hinaten 22.6.1999 kohti Kiantajärveä. Tarkemmin sanottuna kohti Kiannanniemeä ja yläkiantaa. Autossa istui odottavan jännittyneenä kolme kalamiestä?. Marko Raiskio alias Make, Sami Kosamo alias Samppa ja Auvo Turpeinen alias Appe. Mukanaan heillä oli ruokaa, juomaa, taimenvaappuja ja vähän saaliinhimoa. Sääennustus oli lupaillut aurinkoista ja tyyntä keliä, joten lähtökohdat rentoutumislomalle olivat lupailevat. Kalaluvat haimme Kiannanniemen kyläkaupasta. Samalla siellä kuulee viimepäivien kalatapahtumat. Kalaa ja nimenomaan taimenta oli tullut puheiden mukaan harvakseltaan. Vaan tuo tieto ei intoa lannistanut. Kiireenvilkkaan satamaan, vene täyteen pakattuna vesille ja kalaan. Heikossa tuulessa uitimme vieheitämme nauttien kalareissun alkamisesta. Ja kuulu sattumataimen napsahti rannantuntumasta Bomberiin. Mittaa 43 cm ja loimukalaa oli luvassa. Tämä riitti aluksi ja lähdimme kohti majapaikkaamme. Olimme suunnitelleet majoittuvamme Laitasaaressa olevaan Metsähallituksen autiotupaan. Ylistyssanoja saa käyttää riittämiin kuvaamaan paikkaa ja mökkiä. Venelaituri, nuotiopaikka kallioisella rannalla ja erittäin viihtyisä mökki, johon sopii isommallakin porukalla kortteeria pitämään. Mitä muuta voi vaatia? No saunaa, mutta onhan kesällä lämmintä. Paikka on siis upea ja kalamiesten tiedossa, joten luultavasti jokunen juhannusuistelija pistäytyy raataamassa ja tulistelemassa. Mökillä ei ollut ketään. Laittelimme ruokaa ja ihastelimme paikkaa ja elämää kaikessa rauhassa. Iltapuhteiksi käväsimme testaamassa pari tiedossa olevaa haukipaikkaa, silmälläpitäen 3 viikon kuluttua olevaa Pohjola-Cup:n osakilpailua, joka pidetään Yläkiannalla. Luupäitä tuntui olevan kotosalla, joten palasimme tuota pikaa rasvatyyneltä järveltä majapaikkaan. 23 päivän aamu oli erittäin kuuma ja tyyni. Pörräsimme uistellen pitkin ja poikin järveä. Tarmoihin ja Nilsuihin napsahteli taimenen pulikoita. Mitallisia ja mitattomia, muttei sitä suurta. Elämä hymyili polttaen niskan ja polvet. Lämmintä oli loppuun 30 astetta ja tuulesta ei tietoakaan. Kun aloimme iltapäivällä syömään mökillä, pörräsi rantaa pari paikallista vetouistelijaa Trakkereillaan. Juhannuskalaa olivat hekin etsimässä, mutta piilossa olivat vielä olleet. Neuvoivat meitä noviiseja kokeilemaan aktiivisemmin peltejä, jotka olivat saaneet kalastuksessamme vain ns. maakravun osan. Siinä turistuamme ja rupateltuamme kalastuksesta ja kilpailutoiminnasta aikansa, alkoi veri vetää niiden suurien perään. Iltapäivä oli hiljaista kalantuloa silmälläpitäen, mutta muuten oli mukavaa. Aurinko oli päivän aikana lämmittänyt rantakallion tosi lämpimäksi, joten siinä oli mukava loikoilla iltaa ottaen pari olutta ja naukkaillen viskiä ja tietenkin loimuttaen kalaa. Paikallinen maanviljelijäperhe käväisi paistamassa makkaraa ja maistelemassa loimuttamaamme taimenta. 24 päivä aukesi tutuissa merkeissä. Aurinko paistoi ja Kianta oli peilityyni. Grillailimme itseämme rantakalliolla. Käväisimme noutamassa loimukalan ja rentouduimme. Make jäi lepäilemään ja hoitamaan kukkaan puhjennutta mikreeniään, loppu revohkan etsiessä sitä suurta taimenta järveltä. Make heräsi rannalla lähestyvän veneen pärinään. Veneen rantautuessa, nousi siitä maihin suklainen parikymppinen brasilialainen, joka oli vierailemassa paikallisella maatilalla. Oli siinä Markopojan silmä levännyt ja kieli takellellut kun oli kuulumisia vaihdettu. Saaliinperässä olleet kalamiehet eivät usko tuota juttua vieläkään, vaan pistävät sen mikreenin piikkiin. Ja jonkunlainen kohtuus se pitäisi pitää kalavaleittenkin osalta, ainakin kaveripiirissä. Ja lisäksi miehellä oli kamera mukana, joten kuvan tuosta vonkaleesta olisi voinut ottaa! ( tulitikkuaski kuvaan mukaan mittasuhteita selventämään) 25 päivä oli taas peilityyni ja paistaa mollotti kirkkaalta taivaalta. Vedimme kolmisen tuntia tyhjää ja haalauduimme läpikypsinä satamaan ja kotimatkalle. Voipa sanoa tuon juhannuksen olleen elämäni parhaan kalareissun. Rusketuimme, rentouduimme, tutustuimme mukaviin paikallisiin ihmisiin, saimme muutamia taimenia ja hauskaa oli. Mitä muuta voi kalareissulta vaatia. Kirppari Appe