Oulujärven Kuhakunkku 2006Nimi on enne. Päätteli Appe ja suuntasi yhdessä Teemun ja tyttöjen kanssa kisailemaan Paltamoon Kuhakunkkuun. Entisvanhaisen Kiannan kuninkaan henkseleistä oli loppua vara, kun niitä paukutteli. Usko oli kova ja sitä ei horjuttanut mikään. Teemukin oli kotona kertonut, että vaikka leikkimielellä kisaan lähdetäänkin, niin kalojen tultua otetaan ainakin puolitosissaan kalastamaan. Masan kanssa oli reenattu muutama viikko aikaisemmin (sen tarinan voi halutessaan lukea myös tästä) kohtalaisella tuloksella.Satamassa jatkui sama meininki. Rehvakkaasti kyseltiin ehdokkaita kakkossijalle. Osa nauroi meille? Sitä ihmeteltiin kaksissa miehin. Naiskauneus uistelukisoissa saa ujommatkin kalamiehet aukaisemaan sanaisen arkkunsa. Kun kipparisto hoiti nestetankkausta kipparikokouksessa vartioi miehistö (tässä tapauksessa naisisto) venettä. Heti oli joku karvanaama kysellyt, että ihan naissakillako, ja kiinnostaisko paikka isommassa veneessä? Tunnetusti naisillamme on hyvä maku ja kohteliaasti kieltäytyivät tarjouksesta. Hyvää ei kannata vaihtaa. Kisataktiikka oli selvä. Teemun haukka kuljetti meidät Mieslahteen ja täsmäkalastus alkoi. Pyyntiin neljä takilaa, neljä levittäjäkeppiä. ja vielä lisäksi yksi pikkuplaanari sivulle. Oli siinä kohtalaisen pienellä alalla paljon vieheitä. Nämä jos saisi kaikki sekaisin, haaveili / pelkäsi aivan varmasti joku. Vauhti oli himmattu minimiin. Niin oli kalantulokin. Siinä sitä patsasteltiin lahdessa ja oltiin pyytävinään kuhaa ja kuhat oli syövinään Nilsua. Kapulat ja maisema vaihtui. Syötiin eineitä ja otettiin pari neuvoa antavaa. Puhelimessa annoin itselleni kertoa, että kuha oli painunut syvään. Veijon porukka oli saanut seitsemästä metristä kuhia ja ruoppasi nyt monttuja koko arsenaalilla. Mekin kokeiltiin ja kas vain. Saatiin hauki, joka pyräytti siimaa ja polski. Kelauksen aikana se vaihtui mittakuhaksi. Voi elämän kevät. Koska oli hiljaista ja tututkin suuntasivat paremmille kalapaikoille, niin mekin lähdimme Kiehimän-jokisuuhun seikkailemaan. Vieheet pyynnissä sinne ajettiin ja kohtaloa uhmattiin. Ylimielisesti pyyhkästiin koko arsenaali maapalloon kiinni. Joku sanoi että ”minähän sanoin”. Minä sanoin että aina kannattaa yrittää ja sotkua selviteltäessä Teemu kelasi veneeseen hauen. Kalamies. Sitten ajeltiin sitä pientä monttua ristiin ja rastiin. Vähän väliä oli tapahtumia lähinnä pohjan muodossa ja kalastus meni kovin töiseväksi. Jossakin välissä saatiin kolmekasi kuha. Sitten saatiin painouistin jäämään pohjaan. Se harmitti kovin kovin paljon, joten päätimme puskeutua takaisin Mieslahteen. Ihan naisia kiusataksemme ajoimme saman matalikon yli josta oli tullut sanomista. Sovittiin että tapahtui mitä tapahtui niin hytistä ei tarvitse osallistua / kommentoida. Ja niin kaikki meni hyvin, ei minkäänlaista kontaktia maapalloon. Kyllä miehet osaa. Sittenpä me kalastettiin kisa loppuun. Väännettiin vitsejä ja juttuja. Naurettiin ja pidettiin muutenkin hauskaa. Kävin ilmoittautumassa, että mailla ollaan. Kaloja ei viety edes punnitukseen. Tämä oli silkkaa vaatimattomuutta. Ja niin jotkut aboriginaalit kuhamiehet olivat taas saaneet kuhia ja osa jopa isojakin. Onnea kuninkaille ja kalamiehille. Päätimme että nämä kuninkaat ei rehvastele suurilla kaloilla ja kalansaaliilla. Ne hallitsee jylhällä ja arvokkaalla olemuksellaan. Jakavat tietoa ja elämänviisautta ympärilleen. Näin ajatellen poistui meidän kuningaskuntamme vähin äänin kohti ylämaita ja omia vesiä. Kotona on hyvä olla. Lopuksi Teemun kommentti ” Eipä ole pitkään aikaan olleet mahanahkat näin kipeänä nauramisesta” Hyvä reissu, mutta tulipahan tehtyä! Hyvän kisan on poijaat pykänneet kasaan. Tullaan varmasti jatkossakin. AppE |