Kuhakunkun jäljillä

Asiaan ja Oulunjärvelle

Siis 10.6.2006 Appe ja Säippä hinasi Ällää Paltamoon. Keli oli tuulinen ja auringonpaisteinen. Lämpötila kohosi yli kolmeen kymppään. Tarvittava ruoka ja juoma täydennys mukaan ja paatti vesille. Säätyttö oli luvannut tuulta ja sadetta, mutta sehän oli vain lupaus, joten ei otettu kuuleviin korviin. Ne vaan lupaa ja lupaa.

Satamassa nähtiin Dorado Leksaa. Samat olivat suunnitelmat hänelläkin. Kuhakunkkuun paikkoja kahtelee ja ruokakaloja hakemaan. Sovittiin soittelut ja vesille.

Vetoon lähti Nilsun Jumboa ja DD Hakaa. Veteen saatiin 6 keppiä kun alkoi tapahtua. Kolme vapaa notkolleen. Ihmetellen kaksi kuhaa ja  haukipoika kyytiin. Alkoi jo pelottaa kuhanpaljous ja kylmälaukun riittävyys. Kuhan alamitta meidän veneessä pamahti heti 50 senttimetriin. Paltamon edusta tuntui olevan täynnä kuhaa. Ja rehvakkaasta lähdettiin katselee uusia paikkoja. Tuuli yltyi ja kieputti venettä ja nakkeli vettä hytän yli. Taas oli vapa notkolla, muttei lauennut. Oli vissiin puskettu siima liian syvälle laukaisijaan. Säippä  koitti saada laukeamaan, muttei voimat riittäneet vai oisko nykäisy ollut löysä. Se rivakka nykäisy lähtee nilkoista ja saatetaan vartalon ja ranteen liikkeellä loppuun (tästä tehdään oma yksityiskohtainen ohjeistus). Onneksi allekirjoittanut on ollut vastaavissa tilanteissa tuhansia kertoja, joten vapa käteen ja töihin. Riuska nykäisy ja tuloksena oli plaanarinarun katkeaminen. Se tuo voima pakottaa niin että pelottaa itseäkin. Siinä meni sitten vene ympäri ja samalla ajauduttiin karille. Toisen puolen plaanari tuli vastaan ja naru moottoriin ja moottori sammui ja taas pyörähdettiin ja mitä vielä. Syntyi soppa. Menetyksenä yksi viehe ja muutama laukaisija pohjaan. Mutta kuha saatiin kyytiin. Aikaa selvittelyyn meni reilusti, mutta lomallahan tässä oltiin. 

Kun vehkeet sattui olemaan ylhäällä päätettiin lähteä Jormuan lahteen. Oli kuultu, että siellä olisi kuhaa. Me taas voimme käytännön kokemuksen pohjalta sanoa, notta siellä oli paljon pieniä haukia ja pari verkkoa. Toisesta verkosta saimme yhden vieheen ja Kuusamon painosyvääjän. Se on kaikki saatua. Leksa soitti ja käski pika pikaa tulemaan Mieslahteen. Kuhaa oli tullut siihen mallii, että laituriin oli pitänyt mennä syömään, ettei kuhat haittaa. Sehän oli tiedossa mutta muutaman tunnin hiljainen kuhastus ajoi meidätkin Mieslahteen. 

Kajaanin pojat soittelivat, että melkoinen ukkosrintama tulee meitä kohti. Oli kuulemma niin iso etteivät itse edes vesille lähteneet. Ja kun taivaanrantaan katsoi niin myrskyhän sieltä oli nousemassa. Oikein salamoiden kera. Säätyttö lunasti lupauksiaan. No vehkeet levälleen ja muutama hauki kyytiin. Läpinäkemätön saderintama ajoi miehet paksumpiin vaatteisiin. Veneestä näki ympärille noin 20 metriä. Sitten oli harmaa seinä joka puolella. Ajettiin mittarilla eli GPS:llä, jottei olisi aivan rantoihin ajauduttu. Aika jännä tunne olla keskellä ei mitään. Ei näkynyt muuta kuin märkä kalakaveri. Tilanteen kruunasi se ettei bilge toiminut. Vesisade jatkui ja salamointi vähän kauempana piti mielet virkeinä. Kiikuttiin aalloilla ja kastuttiin. Siinä sateessa ei paljon gorekamppeet auttaneet. Vesi löysi kulkuväylän tekstiileihin. Kuhat tuntuivat pitävän suunsa kiinni. Tultiin siihen tulokseen, ettei ole pakko harrastaa, jos ei ole kivaa. Alettiin kerää vehkeet kyytiin. Pari keppiä ylös ja molemmissa kuha! Takila ylös ja siellä kuha, mitä hel…. 10 pyynnissä ollutta viehettä antoi kahdeksan kuhaa. Isoin 52 cm. Oli vissiin siimat olleet vaihteeksi liian syvällä laukaisijoiden kidoissa. Ja kosteahko keli vei ehkä keskittymisen kalastuksesta. No kalamiehet taputteli toisiaan olkapäille ja suunnistivat satamaan. Päätettiin jatkaa aamulla. 

Vaikea laji tuo siiman asettaminen laukaisijoihin kuhan pyynnissä. Nytkin kun keli oli mitä oli. Kunnon aallot  kiskoo ja sitten esimerkiksi Jumbo ui niin voimakkaasti, ettei meinaa tyhjänäkään kestää laukaisijassa. Sitten kun pistää tiukalle niin kuhat ei jaksa laukaista. Lomakalastaja ei jaksa aina olla nostamassa vieheitä ylös tarkistusta varten. Opetellaan ja säädetään ja touhutaan. Rennolla otteella. Höntsäkalastus ei tuo noita vaistoja pintaan aivan samalla lailla kuin kisatilanteissa. Pääasia että kalaa saatiin.

Nukkuminen auton etupenkillä on pakollinen joka kesäinen juttu. Siinä sitä ähistiin, piereskeltiin ja kuorsattiin. Nukuttiin mitä nukuttiin, ainakin kylkeä käännettiin. Aamu valkeni todella kovassa tuulessa, joten kalastus sai jäädä. Nostettiin vene kyytiin ja laskettiin siitä muutamia satoja litroja vettä pois. Sitten lähdettiin kotiin kuhat kylmälaukussa. Illalla syötäisiin paistin kuhaa.

Niin, niitä uusia kuhapaikkoja ei löytynyt Kuhakunkkua silmällä pitäen. Tuntui vain tuo Paltaselkä olevan täynnällänsä kuhaa. Kiehimäjoensuu ja Mieslahti antaa varmasti mutta tunkua voi kisassa olla. Saarien kupeita pitäisi vielä päästä hinkkaamaan, jos vaikka pesä löytyisi. Kuhakunkkuun lähdetään hakemaan sitä isoa, joten kapuloiden koko kasvaa ja voidaanpa vauhtiakin vähän lisää laittaa.

Summa summaarun: Hyvä retki taas kerran. Vauhtia ja vaarallisia kuhantuoksuisia tilanteita. Ensiksi paistuttiin ja sitten kastuttiin. Omat voimat pelottavat jatkossakin. Opeteltavaa jäi tulevillekkin kalareissuille. Ja mikä parasta se kesän isoin kuha ongitaan vasta 29.7.2006. Se on lupaus.

AppE