NIIN LYHYT ON MATKA KUNINKAASTA NARRIKSI Katoavaista on maine ja mammona tuumasi Team Esox poistuessaan Kiannalta kisan jälkeen. Mutta olipahan hupaisa kisa ja tutustuttiin leppoisiin kalamiehiin Laitasaaren majoituksessa. Hyvin meni kaiken kaikkiaan. Ja nyt tiedetään miten Luulahden lukko ui. Potkua ja kokoakin löytyy. Ei mikään kaikista tavallisimman näköinen vaappu. Esox saapui Kiannanniemelle torstai-iltana. Kuusamon pojat olivat kodalla palastelemassa ja iltaa viettämässä. Kalakuulumisia kyselemään. Haukea tulee matalasta ja syvältä tasaiseen tahtiin. Venettä pakkaamaan ja siirtymään Laitasaareen. Vene Ilmarin saapuu Tikkasineen ja Seppäsineen järveltä ja siihenhän se pahin kiire sitten jäikin. Kalaa oli tullut, taimenta ja haukea kaikkialta. On ne kalamiehiä viimeisen päälle. Kuulumisia vaihdettiin ja fiilisteltiin satamassa. Lopulta Esoxin miehet lähtivät Laitasaareen majoittumaan. Siellä oli jo nukkumassa Oululaisia kalamiehiä, jotka olivat pyytäneet taimenta ilman kummempia tapahtumia. Perjantaiaamuna lähti Oululaiset jo aamutuimaan kalaan. Heitäpä ei sitten myöhemmin näkynytkään. Liekö tullut taimenta? No me lähdimme tutkailemaan puoli yhdeksältä saariperää. Haukea alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Tutkittiin ns. "Rautiaisen paikka". Pientä, tasaiseen tahtiin. Näin homma eteni Saariperässä. Haukia toistakymmentä, isoin vajaa kaks kiloa. Täältä voisi aloittaa kisassa! No etapilla plaanarikieltoalueelle tutkailemaan ”kuningas paikat”, isot oli näköjään pyydetty edellisenä kesänä, mutta tasaiseen tahtiin haukea löytyi. Ja sitten törmättiin kalapenkkaan! Vehkeet ylös ja kaupan kautta Laitasaareen. Petu oli ollut aamun ilman aurinkolaseja ja seurauksena oli mojova pääkipu. No sävelet olivat kisaan selvät, ja kello oli kaks. Mikäs siinä. Kaloja tuli kaikkiaan vajaa 30 kpl. Isoin vajaa kaks. Keltainen speari ja sama 15 cm invincible toi tulosta. Niin, ja takila paukkui tasaiseen tahtiin. Siellä houkuttimena toimi E-M Seppäsen pelti. Perjantai-iltana Laitasaaressa oli oikea kalamiesilta. Porukka tuli tasaiseen tahtiin ja välillä osa lähti poiskin, mutta juttu luisti. Ottivieheitä esiteltiin oikein porukalla ja kokemuksia ja ajatuksia vaihdeltiin. Tosi avoin ilmapiiri ja sitä kun höystettiin mallaspirtelöllä niin olihan leppoisaa ja ilmakin suosi (niin kuin aina). Ja aikanaan nukkumaan. Kukaan ei saarelaisista käynyt tänä vuonna Ämmänsaaressakaan... Kisa-aamuna piti tehdä ensin jännäkakka ja sitten luikastiin satamaan. Huhu kertoi kaikkien saaneen kovia saaliita. Saa nähä miten käy. No Seppäseltä ostettiin muutama pelti, mitkä teipattiin asiaa kuuluvilla väreillä. Varauduttiin huolella, kun tuppaa menekki olemaan meillä takila hommissa aika kovaa. Plaanarikielto alueelle ja kalaa pyytämään. Penkka antoi alussa tasaiseen tahtiin. Takila paukkui vinhaan. Sitten alkoi tuulla rajusti ja kalantulo loppui seinään. Siinä sitä kierreltiin soiteltiin ja suunniteltiin taktiikkaa. Usko säilyi omaan tekemiseen kovana kuten koko kesän. Ja tulihan niitä kaloja. On jo opittu, ettei etapilla ajellessa kaloja tule. Soitto Jussilan Leolle kertoi isoista hauista ja useista muista hauista. Saa nähä mitä äijät tuo punnitukseen! Olihan niillä Rautiaisen Mikan venekunta oli ilmeisesti vetänyt sieltä ”Rautiaisen paikasta” yli kakskytä kiloa ja Jussilan Leon porukka omilta sensseiltään (eivät ainakaan plaanarikieltoalueelta) yli kolkyt kiloa. On ne kalamiehiä! No me oltiin kahdeksas, ihan mukavasti meni, ja kokonaispisteissä on vielä jännempää. Puhosta odotellaan mielenkiinnolla. AppE