Hauki-EM 26.-27.5.2007

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä luulisi. Mutta kun ei, vanhoilla kujeilla mentiin. Siinäpä alkuun kiteytys Hauki EM 2007 kilpailusta. Hyvin meni.

Pois oli karistettu talven pölyt ja kalastaa teki mieli. Niinpä Esoxmiehet olivat perjantaina treenaamassa Niskanselällä Hauki EM:miin. Tutkailtiin vanhoja paikkoja ja muutama uusikin. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa lahdessa tuntui vapa taipuvan kerran jos toisenkin, ja sitten vielä kolmannenkin. Hot spot! Ja uusia etsimään. Koluttiin matalaa ja syvää, lahtia ja syvien monttujen reunoja. Pienemmät hauet olivat matalassa ja isommat syvässä. Ainakin isoin, joka painoi kahdeksan kiloa tuli syvästä. Taas määrällisesti tuli enemmän matalasta kuin syvästä. Ja me ei saatu Painuanlahdesta oikein mitään. Ja siihen Manamansalon järveen ei tohdittu ajaa, oliko se nyt Kaarlesjärvi. Ärjän selän treenaaminen jäi kokonaan pois. Luotettiin tuuriin sillä puolen. Muutama tunnettu paikka tiedettiin, ja niitä päätettiin kokeilla. Siinä sitä sitten mietti kaksi kalamiestä taktiikkaa kisaan. Laskettiin ja jaettiin, ja X:n yhtälö ei onneksi ole sama kuin kohtalo. Päätettiin mennä siihen lahteen, siihen mistä tuli. Paitsi, että mennäänkö sittenkään. Mahtava kun on mökissä kolme venekuntaa, niin sitä tulee melko monenmoisia näkemyksiä kalastukseen.

Tähän väliin pitää lainata ihailemani suuren ajattelijan lausetta

”Hauista ei pitäisi koskaan puhua, ennen kuin on vetänyt ne vedestä ”

Muumipappa 

1.KISAPÄIVÄ

Tänä vuonna kipparina toimii Petu ja varalla allekirjoittanut. Miehistöön on optiolla saatu isolla rahalla hankittua hauenmielen omaava kalamies Sami Kosamo. Pienenä nyanssina niille jotka eivät häntä tunne, niin on muuten lähtöisin Puhokselta. Kertoo tietenkin kaiken. Mutta Puhos on onnen ja autuuden kehdosta, missä hauet ovat isompia, miehet ovat raavaampia, naiset kauniimpia. Mökkiläisissäkin.

Arpa antoi ilmeisesti kisaan Niskanselän, kun sinne kaikki tuntui menevän? Siinä Kaivannonsalmessa käännettiin Nilsun lippalakki toisinpäin ja valmistauduttiin vauhdikkaampaan menoon. Tuntuu nuo veneet ja koneet kasvavan vuosi vuodelta, mutta köyhälläkin on pakko olla mukana. Välineet ei ratkaise, mutta nopeus tuntuu olevan poikaa. Tosin nyt mentiin hiljalleen ja hallitusti, siten että pikkuhiki saatiin pintaan. Aikanaan meistä sanoi eräs kalamies, kun näki meidän niemen takaa tulevan että: ” sieltä se lepakko tulee”. Ajat muuttuu ja veneet on vieläkin alumiiniä, mutta miehet ei muka kestä kovaa menoa.

Siinä sitä mentiin yhteen lahteen kalastamaan. Levittäjävavat sivuille, siiman nokkiin Nilsun Haka DD:tä ja haukea kyytiin. Välillä sitä tuli kuin suo kuokalla. Kosteassa ilmassa hiki virtasi riuskoja kehoja pitkin. Lihaksikkaat vartalot pumppasivat haukia kyytiin ja testosteroni tuoksui. Miehet läpsivät ylävitosia ja toisiaan selkään. Tämä oli parasta mitä mies voi pidempi soiro kädessä tehdä. Lyhyemmällä soirolla voi tehdä vaikka mitä. Tämä kävi oikeasti työstä ja pakostakin se on sanottava, että lankuilla on leppoisampi kalastaa.

Puhelin ei pirissyt ja sehän merkitsi, että muuallakin tulee kalaa. Pääahon Esalta tuli kuva komeasta hauesta, jolle painoa oli kertynyt 9 kiloa. Kalamiehiä! Vastattiin kuvalla, jossa oli pienempiä kaloja vaatimattomasti reilut 40 kiloa. Sitä saa mitä tilaa, heh heh. Seppänen / Tikkanen kombinaatio soitti ja kertoi meillä olevan kalaa. Piti selvittää kuka täällä puhelimen päässä on, mutta silti kuulemma oli kalaa. Siinä vaihdettiin tietoja tässä pätkä keskustelua:

Esu – teillä on kuulemma kalaa
Appe – jotakin, 40 – 50 kiloa, miten teillä?
Esu – saman verran, voi olla enempiki.
Appe – missä ootta?
Esu – no yhessä lahessa, heh heh. Missä Te?
Appe – vissiin toisessa lahessa kun teitä ei näy täällä?
Esu – niimpä tietenni, taitaa tulla jäsenten välinen. Jatketaampa puuhastelua.
Appe - jatketaan

Niin jatkettiin puuhastelua. Tieto lisää tuskaa ja me päätettiin kokeilla kovempaa vauhtia. Se aktivoi taas alueen kaloja iskemään vieheisiin. Toinen tykkää isästä ja toinen pojasta.

Siinä koluttiin iltapäivälle. Välillä kun kalan tulo hiljeni, niin testattiin pari muuta paikkaa tuloksetta. Lopuksi hiimattiin syviin vesiin pyytää Kolibri-haukea. Mutta niitä ei ollut tulollaan.

Tästä lähdettiin ajamaan kohti Martinlahtea, hymy huulilla. Nyt oli pistetty venekohtaiset ennätykset uusiksi. Ajateltiin ysikymppisen menevän puhki. Vähän jännitti. Oltiin muka kalamiehiä. Kun se kulkee, niin se kulkee!

Ja punnitus tuotti sellaisen tuloksen että kakkoseksi Kainuun miesten jälkeen. Meille kaloja kertyi 89 260 grammaa. Punnituksessa oli toimitsijana ollut väsynyt mies, ei ollut jaksanut puskea mittaa vasten yhtä kaarella ollutta haukea. Ja viskasi meiltä mittakalan hylkyyn. Petu mainitsi asiasta, mutta ei ollut ottanut kuuleviin korviinsa. Tällaiset rassaa, sillä joskus mm. yksi venekunta hävisi meille 140 grammaa. Asiaan liittyen uhattiin tehdä niille t-paidat, jossa lukisi 140 grammaa kevyempi ( ja nimi). Ei käännetä veistä haavassa, vaikka voittivatkin tänään J Onneksi punnitus ei ratkaissut sijoitusta, joten kaikki oli hyvin. Kiiruusti kämpille, murkinaa rintaan, parit terävät, munien pesu, pukeutuminen ja palkintojen jakoon.

Aamu alkoi surkeasti, kelien puolesta. Nimittäin Oulujävi oli pläkätyyni ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Onneksi miehet olivat huippuiskussa hyvin nukutun yön jälkeen. Lisää huonoja ja huonoja uutisia, alamitta nousi 60 senttiin. Siinä meni vähän jutut uusiksi, vielä kun keli oli mitä oli.

Pyyhkittiin purkillinen lotionia naamaan, ettei ihan karrelle palettais koko porukka.. Sitten lähdettiin matkaan. Meni hermopeliksi tuo lähtö. Järjestäjät halusivat jostakin syystä johtaa joukkoa, ja mielestäni liian pitkään. Nuo siirtymämatkat kun ovat kuitenkin pitkät tällä selällä. Siinä edettiin leveänä rintamana ja sitten joku narautti kaasua kun ei tuntunut mitään tapahtuvan. Pikku nyökkäys, ja siitä se lähti. Miljoonat hevosvoimat saattelijat kalamiehiä kohti oletettuja ottipaikkoja. Siinä jäi toimitsijat veneeseensä päätä pyörittämään. Volttilähtö!

Me mentiin taas yhteen lahteen. Kepit levälleen ja kalaa pyytää. 25 min ja yksi alamitta. Siinä vaiheessa meni Esoxmiehen hermot ja paikka vaihtui. Alamittaa paksummalta veeltä ja muutama niukkis naukkis mitta. Ei per….. Vieheitä vaihdettiin armotta, kokeiltiin pinnasta ja pohjasta. Aurinko porotti ja läski tummui. Samppa sen sanoi, ” aina ei kala syö, tai sitä ei saa”. No vehkeet kyytiin ja paikkaan josta oli saatu vuonna 2001 muutama isompi. Siinä pyörittiin lahdensuulla ja koitettiin pyytää. Pyytää koitettiin, mutta ei. Viimein vapa notkahti ja toinenkin. Siinä sitten kaikessa rauhassa 11 kiloa haukea kyytiin. Ja taas nauratti, ei paljon mutta nauratti kuitenkin. Ja käytännössä se oli siinä. Loppuun asti koitettiin, mutta ei. Puntari näytti 24 kiloa ja sillä sai sijoituksen 40.

Hauki EM:n kokonaispisteissä tipahdettiin pahimmalle mahdolliselle paikalle eli neljänneksi. Ei saatu kätellä muita kuin toisiamme. Mutta kyllä oli hyvä kisa. Eikä tunnu että olisi huonoille hävitty, töitä oli tehty siihen mallliin.

AppE