Hauki EM vuosimallia 2008

Näin maanantaina voi todeta, että vetouistelu on tosimiesten laji. Kotiintulo huvitti oikein itseäkin. Ajatteleppa omalle kohdalle, odottavasi sunnuntai-iltana armastasi kotiin. Sitä näkyä, arvailua ja kuultavia selityksiä. Tässä muutama vaihtoehto

Pihaan kaartuu 90-luvun vaihteen maastoauto, jonka vaihdelaatikko hohtaa kuumuuttaan. Kuumus johtuu siitä että:
A.    kullalla oli kiire tapaamaan perhettään
B.    vaihdelaatikkoremppaan tarkoitetuilla rahoilla ostettiin uistimia
C.    vaihdelaatikoiden tyyppivika
D.    muu mikä

Ratin takaa sinua tihrustaa n. 95 kiloinen viimeisen päälle naamansa punaiseksi polttanut väsynyt mies. 95 kiloa johtuu:
A.    hauenpumppaus kehittää lihasmassaa
B.    äijä on turvoksissa nesteytyksestä ja kärkkäreistä
C.    muu mikä

Naama on punainen koska:
A.    sillä on vielä krapula
B.    oikeasti poltti pärstänsä järvellä
C.    menestymättömyys vaivaa
D.    muu mikä

Silmien punaisuus johtuu:
A.    väsymyksestä
B.    järvellä tihrustelluista kalapaikoista
C.    muu mikä
Kädet on verillä:
A.    kalastus kuivattaa käsiä
B.    könynnyt päisällänsä satamassa
C.    muu mikä
Mies haisee pahalle:
A.    kalanhajun peseminen vie (kala)tuurin
B.    suihku ei toiminut
C.    muu mikä
 Hengitys haisee pahalle
A.    hampaidenpesu vie (kala)tuurin
B.    kaljaa oli, vettä ei
C.    muu mikä

Kaloja ei kuulemma tullut:
A.    kaksi päivää treenaamiseen on liian vähän
B.    ei ollut tuuri kohdallaan
C.    muu mikä

Vaikka hyviä syitä löytyykin, niin muu mikä vie voiton. Tämä johtuu siitä tieteellisestä faktasta, että kalamiehen totuudessa pysyminen on yhtä vaikeaa kuin saman sukkaparin löytäminen pesukoneesta. Totuus kalansaannista, kalapaikoista, kaikista mahdollisista punoituksista on venekunnan tiedossa. Sekin sillä lisäyksellä, että kun saman jutun kertoo kymmenen kertaa ja kun samalla olet kuunnellut kymmenen muuta kertomusta, niin näistä tulee kokonaisuuden summa faktaa ja fiktioa. Alta aikayksikön kalamies koostaa tästä pienessä päässään oman näin se meni jutun. Ja lopulta, niinhän se meni ja siihen uskoo itsekin. Vai miten se meni? Ei tässä pysy enää itsekkään matkassa. Joka tapauksessa ainut fakta on tuo vaihdelaatikkojuttu.

Mutta itse EM:iim

Niin sitä vain löytää tämäkin porukka itsensä pari päivää ennen kisoja treenaamasta Oulunjärveltä. Satamassa oli jo trailereita, joten yksin ei tarvitsisi olla. Siinä sitä sitten pari päivää tutkittiin tuttuja ja vähän tuntemattomia kalapaikkoja. Vesi oli joka puolella suhteellisen kylmää  ja hauki piti suunsa kiinni. Treenit meni siis vanhaan malliin. Ei edellisvuotiseen tapaan, vaan vanhaan malliin. Koitettiin uskotella että lahjattomat treenaa, mutta kun vesillä tulee vastaan vain häävimpiä kalamiehiä, niin jatkettiin treenaamista. Sitten siinä otettiin löysät pois vähän kaikilla rintamilla. Käteltiin vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Kyllä rumia kalamiehiä on mukava nähdä pitkästä aikaa. Se on varma kesän merkki, niitteen Manamansalon valtavien sääskien lisäksi. Illalla saunottiin, kippistettiin ja kuppistettiin. Oltiin parempia kalamiehiä oikein sakilla. Tuumattiin että taisi tulla kilpailun paras anti saatua ainakin henkisellä puolella. Tosin kaikkeahan ei voinut tässä vaiheessa tietää. Pohdittiin erään absolutistin kanssa vetouistelijan jättämään egologista jalanjälkeä. Pelottavaa, mutta palataan siihen myöhemmin

Aattoiltana pyyhkästiin kuulemaan viimeisimmät jutut satamaan. Ne ei pelaa jotka pelkää. Harmitti kun se kauppa oli kiinni, niin sakki oli levällään siellä sun täällä. No sosiaalisina ihmisinä kierreltiin siellä sun täällä. Vannoutuneiden alan miesten kanssa vaihdettiin kuulumisia ja kokemuksia. Osa oli saanut kalaa enemmän kuin toiset, mutta kuullun perusteella tuntui 100 kiloa kisassa jäävän haaveeksi. Sitten muuten lähdettiin saunomaan, oli mökille rantautunut häävimpiä kalamiehiä Pudasjärven suunnalta.

Treeneissä näkyi muuten sellainen jännä juttu. Että olipa lokki joka iski veteen kalaa, oli vähän aikaa pinnalla ja katosi muutamaksi sekunniksi veden alle. Taisi kopaista haukipoikaa. Seikkailu päättyi onnellisesti kun lokki nousi taivaalle. Mielestäni yhtä onnellinen loppu olisi ollut, jos se ei olisi noussutkaan.

Ensimmäinen kisapäivä

Ärjänselkä eikä kalapaikoista tietoakaan. Onneksi tuurintuoja Kosamo stig on board eli liittyi jengiin. Ja sakilla tuumattiin että me voitetaan tämä kisa. Startissa jättäydyttiin vähän taaemmaksi, kun keli oli hyvä ja Petu halusi ohittaa mahdollisimman monta miestä ennen Käkilahtea. Huvinsa kullakin No Käkilahdessa alettiin puuhastelemaan. Kalamies Seppästä lainatakseni ei lähtenyt homma jalostumaan. Joten jatkettiin kalastamista. Aina välillä putkahteli haukia kyytiin. Meillä oli täyslaidalliset hilespeareita vedossa. Niistä tuntui harvat hauet tykkäävät. Kokeiltiin muutakin, mutta tuloksetta. Iltapäivän puolella pyöräytettiin siihen lahden edustalle. Siinä pari venekuntaa nosti kalaa kuin suo kuokalla. Tosin pienet miehet ja pienet kuokat, mutta kalaa nostivat. Mekin puuhasteltiin 5.2 hauki kyytiin ja yks pienempi lisu. Ajettiin punnitukseen, muttei täysillä.

Satamassa kikkailtiin kuten Kimi Monacossa. Ahdas satama, jonka perimmäiseen nurkkaa oli taas saatu se kalanpunnitus. Siihen kun yhdisti sopivalta kantilta puhaltavan tuulen, niin olipahan sompailua. Hyvässä hengessä tönittiin toisia jos johonkin suuntiin ja lopultahan kengät märkinä punnittiin kalat. 24 kiloa oli saldo, ei hullummin meiltä Ärjänselältä. Tuolla määrällä tulee sijoitukseksi 53.

Ja mitä opimme tästä päivästä. Ei yhtikäs mitään.

Toinen kisapäivä

Tässä vaiheessa on pakko todeta, että fysiikka ja psyyke alkaa loppumaan. Pitkän talven jälkeen alkaa olla maksimiannos vetouistelua oheistuotteineen. Mutta vielä rutistetaan. Taas tuli tuuria tuomaan kalamies Kosamo. Petu taktikoi lähdössä paikan heti kalastelevan lippuveneen jälkeen. Osoittautui hyväksi päätökseksi. Sitten zillailtiin jonossa kaivannonsalmeen ja lähdettiin liikenteeseen. Voi teille kertoa, että oltiin jo aika kaukana menossa kun viimeiset tuli sillalle. Tuntui pahalta kavereiden puolesta. No me löysimme itsemme soutulahdesta. Kun Painuakaan ei jostakin syystä innostanut ja muuta paikkaa ei ollut tiedossa. Sitten alettiin pyytämään suhteellisen matalasta haukea. Hileiset spearheadit pyyntiin ja lihalaatikon mittaista haukea tasaiseen tahtiin kyytiin. Tätä tehtiin koko päivä tasaiseen tahtiin. Aavisteltiin ettei tällä pitkälle pötki, mutta vaaka näytti 42 kiloa. Ei saatu tavoiteltua 50 kiloa täyteen. Päivä sujui läskiä tummuttaen ja kalasääksiä katsellen. Tuolla kilomäärällä sijoittui yhdeksänneksi. Ei paha.

Päivän voittajasta, eli Kuotesahon venekunnasta: Onneksi olkoon! On pistetty viime vuosina tuo Äijien meininki ja tekeminen merkille. Eikä yllätä yhtään että voittajaluokan venekunnaksi tulivat. Jatkakaahan samaan malliin! Piruuttaan pitäisi toivottaa kalaonnea, mutta tällä kertaa näin: ”olkoon siimanne piukeat!”

Mitä päivästä opimme. Soutulahti on perusvarma paikka. Huipputuloksen saaminen käytännössä mahdotonta, koska paikkaa treenataan kuitenkin paljon ja suhteellisen pieni. Hauet tykkäsi hileisistä spearheadeista. Pitäisi käyttää aikaa enemmän uusien paikkojen ja pesien etsimiseen. Paljonhan sitä pitäisi .

Tulipahan tehtyä raskas reissu. Kiitos osallisille, toivottavasti ilo ei ollut kokonaan meidän puolella.


Appe