Pohjola-Cup 3. osakilpailu, Kianta 17.06.2006

Pe 16.6. Treeniä

Koitti komea perjantaipäivä ja seuraavana päivänä olisi Kiannan uistelukisa vuosimallia 2006. Tuona perjantaina kiisi Team Esox miehistö muodossa: Appe, Masa ja Moilasen Teemu kohti Kiantaa. Kärryllä tuli allekirjoittaneen L:llä, joka saisi samalla näyttää toimivuutensa kisatilanteessa. 

Special tilanne vaatii special miehet. Lirkkijä Moilanen oli pitkine vapoineen kiinnitetty siis miehistöön. Silti kippari vannoi vanhaan malliin sivulankkujen voimaan. Mutta avarakatseisena miehenä oli katsottava kaikki kortit. Spiciaalia oli myös viehepuolella. Postissa oli tullut tehtaalta mm. HAKA DD vaappuja. Oli siinä taas uistelijoilla joulu. Koko, uinti, värit. Oikein sielua riipi kun tuota hauensurmaa katsoi. Taisi siinä vähän tojahtaa puntissa. Niin kuin on tapana tuollaisina herkkinä hetkiä sanoa.

Kianta makasi paikallaan tyypilliseen tapaansa. Aurinko paistoi ja pieni tuuli rikkoi pinnan. Laitettiin vene kuntoon ja suunnattiin tutkimaan lahtia. Lankut ja vieheet vetehen ja menoksi. Ja kuten tapana on niin saatiin hauki. Otettiin pienet sille. Kalastettiin lisää ja saatiin toinen ja niin edelleen. Hauki tykkäsi Nilsun vaapuista. Sitten lähdettiin tutkii specialmiehen rantapaikkoja. Tsillailtiin rantapusikoita viistäen ja kiviä väistellen. Ei ollut hauki kotona ei. Siispä lahdimme ns. kuningaspaikoille ylä-Kiannalle. Taas tongittiin levittäjillä matalasta. Ei ollut täälläkään hauki kotona. Pyrähdimme vähän syvemmälle ja ”ÄIDI, ÄIDI, löydettiin hauki”. Löydettiin mielestämme hyvä kalapaikka ja mitäpä sitä tyhjäksi pyytämään. Otettiin pienet sille ja lähdettiin satamaan n. klo. 22.00.

Satamassa oli vanhankansan kalamiesilta. Porukkaa oli vähemmän kuin edellisinä kesinä, mutta voi sitä laadun määrää. Kesäillassa saatiin sakilla enemmän haukea kuin keskiverto Posiolainen kalastajakylä saa vuosituhannessa. Hurjimmat ampuivat samalla maalinnut ja hirvet. Ja mille matkoille? Tavallisella kaupan Paikkalilla ei edes niin kauas lennä ja mikä parasta. Ilman tukea! Sitten lyötiin vielä koirakauppoja lukkoon vuodelle 2009. Mitä sitä voi erähinen kalamies muuta loistavalta kalastustapahtumalta vaatia. Pari makkaraa ja kaljaa. Nekin hoideltiin varmoin ottein.

La 17.6. Kisapäivä

Kisa-aamu oli aurinkoa parhaimmillaan. Vähäinen tuuli oli rauhoittunut vielä aavistuksen ja pinnan rikkoi vieno väre. Sitten kalamiestä lyötiin munille kipparikokouksessa. Löytämämme kalapaikka ei kuulunut kisa-alueeseen. No miehistölle lääkitys kohdilleen Tikkasen apteekista ja vesille mars. Mentiin samaan paikkaa kuin harjoitusten alussa. Alettiin laskemaan vieheitä. Allekirjoittanut teki siinä rutiinisuorituksen, mutta. Metsälän pitsikerholla oli kesänviettopaikka Kiannalla ja vielä uisteluveneessä. Sillä siimasotkun selvittäminen osoitti sellaista miehistä harrastuneisuutta käsitöitä kohtaan, että lähes tunnin uistelun jälkeen oli täyslaidallinen kalustoa vedessä. Pojat yllätti täysin! Samalla radiossa soi kappale jossa laulettiin notta ”miehet on tupakkipäissään”. Mikään ei enää yllättäisi. Paitsi että haavit ei heiluneet missään veneissä ja hiljaista oli. Sattumahauki nousi veneeseen ennen puolta päivää. Oli aika mennä matalaan. Masa vaati ”säipien” ottamista käyttöön, koska niillä saa haukea. Tämä ”säippä” tarkoittaa levittäjävapaa. Masa sai lisänimen Säippä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta vielä lisänimen ”PitsiSäippä”. Rannalla Pitsi, vesillä Säippä ja rantakalaillassa ”PitsiSäippä”. Nimi on ansaittava ja sen Masa teki miehen lailla.

Säipät ja matatala ei tuonut uusia hauenhajuisia tuulahduksia veneeseen. Haka DD:tä ja spearia kierrätettiin pitkin rantoja, mutta herkuista huolimatta ei tullut. Paikka vaihtui ja lankut levälleen 4 metrin veteen. Sitten ajeltiin ja koitettiin löytää haukea invinciblen voimalla. 

Soiteltiin muita ja samansuuntaisia olivat kommentit. Hiljaista oli. Me saatiin toinen hauki ja kolmas ja sitten seipi. Sitten Säippä hankki nypläämiseen tottuneilla sormillaan siimasotkun. Jota taas kahteen mieheen selviteltiin. Ammattimies saa seitentonnisen döörin sekaisin. Kaikella on tapana lutviutua ja sotkukin selvisi. 

Pistettiin toiselle siulalle taimenkampetta ja toiselle 15 invincibleä. Ajeltiin loppuaika vailla tapahtumia. Tuloksena kala per mies ja nippu palaneita käsivarsia.

Reissussa oli paljon positiivisiä juttuja:
 
1. Nähtiin Haka DD tositoimissa ja tullaan näkemään jatkossakin.
2. Lempinimi pitää ansaita. Suhteellisen helposti?
3. Kalastuksesta voi nauttia ja kisassa pitää hauskaa
4. Aina joku saa kalaa ja joskus nimimiehetkään ei saa
5. Ollaan jo sen tason kalastajia, että ………
6. Nähtiin pitkästä aikaa aktiivikisaamisen lopettaneita kavereita ja sanottiin oikein käsipäivää

Kiteytys: Vetouistelu on hieno laji, kokonaisuudessaan.

AppE