Pohjola-Cup 5. osakilpailu, Puhos 03.08.2003Pe 01.08 ja La 02.08, treenitOli siis ns. kotikisan vuoro. Lukuisista uhkauksista huolimatta ei järvellä oltu treenattu kesän aikana laisinkaan. Petu kävi viikolla kopaseen hautaa, mutta ukkonen ajoi pois. Olisiko se ollut enne. Perjantaina Petu, Appe ja vieraileva tähti Teemu Moilanen pyysivät haukea järven eteläpäästä. Haukeahan tuli tasaiseen tahtiin. Mitta oli vain sitä luokkaa, että tupit voisi laittaa melkein mato-onkeen madon tilalle. Eipä paljon viisastuttu, mutta saipahan olla järvellä. Illalla saunottiin ja tehtiin kisasuunnitelmia, ideoita haettiin Ämmänsaarta myöten. Lauantai alkoi hiljaisissa merkeissä. Hauta oli pari pikkupulikkaa lukuun ottamatta hiljainen. Takiloilla koluttiin pohjasta pintaan, mutta Puhoksen hauki ei peltiä syönyt. Paahtava aurinko pakotti rantautumaan ja pulahtamaan veteen, uiminen on hieno ja virkistävä laji. Niin virkistyi mieli ja aloitettiin matalasta pyynti. Vaapunmittaista ahventa tuli tasaiseen tahtiin ja sekaan haalausi joitakin alamitta haukia. Sitten levittäjävavankärki nytkähti rajusti ja kyytiin raahattiin komea reilun puolenkilon ahven. Toinen samanmoinen saatiin vielä iltapäivällä Päälahdesta. Olivatpa komeita kaloja. Matala siis antoi tasaiseen ahventa ja pari mitta haukea. Iltapäivällä vaihdettiin vähän kookkaampaan vieheeseen ja ulostauduttiin rannasta, mikä osoittautui virheeksi. Olo helpottui, kun ei koko aikaa ollut heinää vieheissä, mutta eipä ollut kalaakaan. No lopuksi taas syvästä kokeilee iltapäiväsyöntiä. Oli hiljaisempaa kuin aamulla. Taktiikka kisaan oli selvä, suht matalasta ahventa ja sekaan kun saisi mitta haukea. Oli muuten jännä juttu, että aurinko paistoi täydeltä terältä ja kala napsi tummiin vieheisiin? Su 03.08, kisapäivä Rannassa leväytettiin levittäjävavat täyteen mittaan, niin kuin moni muukin. ja lähdettiin siirtymään kisapaikoille. Loppuun parikymmentä venettä jäi Materonhautaan. Kyllä siinä mietittiin, että alkaisiko se tänään isomus syömään. Joskushan se makaavakin hauki syöpi. Usko oli taas kova omaan tekemiseen ja Kosamo jäi syvästä pyytämään. Kyllä tieto tulisi jos syvä antaisi kalaa. Vettä oli alle metrin ja ahventa alkoi
nousta veneeseen ja päälle yksi mitta hauki. Sitten ei mitään.
Lähdettiin edellispäivän ottipaikalta kiertämään
Partasensaarta ahventen toivossa. Tasaiseenhan sitä pikku luikkia
nousi veneeseen. Puoleen päivään mennessä oli veneessä
neljä mitta haukea ja kolmattakymmentä ahventa. Puhelin kertoi
muilla olevan samanlaista. Paitsi Kosamon Sami oli saanut syvältä
muutaman hauen.
Oli välillä meleko kylymä. Näin lämpimään kesään tottuneena matkassa ei ollut mitään ns. lämmintä vaatetta. Kun se sade tuli ja alkoi kastella, hoksasi Petu tehdä parista jätesäkistä meille sadepukimet. Ei tuo hytti paljon myötäisellä suojaa. Kelluntapuvut kannattaa siis pitää matkassa oli keli mikä oli. No sade loppui ja me oltiin taas matalassa. Nyt alkoi kuulua veneisiin kertyneen useampia haukia. Meillä oli viisi mittaa. Taas valuttiin pitkin Partasensaaren rantoja ja lipottiin ahventa kyytiin. Neljän jälkeen oltiin taas aloituspaikalla. Siellä luurasi muitakin. Ahventa tuli edelleen. Viiden jälkeen Petu alkoi jouvukiksi suolistaa kaloja, koska pitäisi saada vene mitä pikimmiten kisan jälkeen ylös, jotta pääsisi ajelemaan kohti Ylihärmää. Tuuli painoi meidät tosi matalaan ja vapa notkahti. Reilu kahdenkilon hauki nousi veneeseen. Koukkaus samaan paikkaan ja kahden kilon hauki kyytiin. Taas mutka ja samaan paikkaan. Vajaa kolmonen nousi veneeseen. Saatiin tosi joutuin seitsemän kiloa kalaa veneeseen aivan lopussa. Helpotti tilannetta huomattavasti. Sitten punnitukseen. Eipä ollut yllätys, että Halonen, Jussila, Kosamo ja Raatesalmi & Jokikokko kombinaatio olivat saaneet kalaa reilut 20 kiloa. Näin jälestä on helppo ajatella, että jos oltais oltu koko päivä aloitus- / lopetuspaikalla? Kukapa sen tietäis! No me oltiin seitsemäs reilulla 14 kilolla kalaa. On se kuitenkin 12 kiloa enemmän kuin viime vuonna. Voispa sanoa ”Puhos, Team Esox is back in business” AppE |