PUHOS 2002 ”Niin paljon me siihen luotettiin uskottiin ja rakastettiin” lauletaan jossain laulussa ja Puhoksen vetouistelukisan jälkeen se laulu loppui lyhyeen, ainakin meiltä. Kausi oli mennyt putkeen tähän asti ja mahdollisuudet olivat vaikka mihin. Kärjen tuntumassa oltiin. Siihenpä se satutunti sitten loppui (Kari Moilasta lainatakseni). Koko kesän työkiireiden ja uistelukiireiden vuoksi vähälle kalastamiselle jäänyt ns. kotivetemme Puhos näytti meille pitkää nenää kaikki kaksi harjoittelupäivää. Saatiinhan me muutama hauki ja isoja ahvenia suht paljon, mutta ei mitään mainittavaa. Jostain kumman syystä kukaan ei tuntunut meitä uskovan. No kilpailuun lähdettiin vanhalla tyylillä. Meidän ”Puhos speciaalit ” täydellä laidalla kehiin. Kello kävi tasaiseen tahtiin ja me pyydettiin suht samaan tahtiin tyhjää. Puhelin antoi meille kertoa, että kalaa nousi muutamaan veneeseen melkoista tahtia eli ns. Puhoksen malliin. Ja ne saamamiehet veti samoilla sensseillä, ja mikäli meillä hyvään ystäväämme luottaminen, vielä samoilla vehkeillä. Haukien suut pysyivät meille kiinni. Samassa liemessä tuskailivat Kajaanilaisen venekunta Tikkasen hauentappajat. No kaksin aina kaunihimpi vaikka tyhjää pyytäis. Perkele! Syitä pohdittiin. Vaihdettiin: vieheitä, paikkoja, katseita, vihaisempia katseita, muutama puhelinnumero, kuskia, vauhtia ja oispa vaihdettu järveäkin, jos se meille olisi suotu. Nöyränä punnitukseen ja isoja säkkejähän siellä oli. Oltiin pisteillä, kait. Tuo Jussilan Leo oli äitynyt kyllä kauden lopulla sellaiseen vauhtiin, että hyvä kun kausi loppui, niin säästyi edes joku hauki tuleville vuosille. Onkohan tuo Jussilan Leo ollut joskus hauki?? . Loppupisteissä pudottiin neljänneksi, mikä on meille paras cup-sijoitus kautta-aikain. Kesä meni hyvin, mutta muistettiin vanha viisaus: ”HARJOITUS TEKEE MESTARIN JA MESTARIT HARJOITTELEE KOKO AJAN” . Joten jos me työ ym. muilta kiireiltä ehditään, niin koitamme löytää Puhoksesta haukea ensi kesänä. Joten ”kalapaikat tiedetään tai sitten ei” on joku joskus sanonut.  AppE