VETOUISTELUN SM-KISAT KAJAANISSA 2-3.10.1999 Niin selviytyi venekuntamme SM-kisoihin Pohjola Cup:sta. Ehdimme työkiireiden takia vetää ennen kisoja yhden viikonloppun ja pari päivää juuri ennen kisoja treeniä. Nyt jälkeempäin katsottuna se on aivan liian vähän. Mutta tuolloin se oli maksimaalinen panostus työkiireiden takia. Oli se hienoa lähteä pari päivää ennen SM-kilpailun starttia katsastaa hauki- ja taimenkotoja. Pyörimme ja pörräsimme pitkin ja poikin kisa-aluetta. Kellotimme minne kerkiämme tunnissa ja minne emme kahdessakaan. Kalaa tuli hyvin niukalti, mutta sillai sopivasti, että parempaakin saattaisi tulla. Yritimme pinnasta, pohjasta, välivedestä ja kaikkialta siltä väliltä. Mutta päiväsaalis jäi vain muutamaan tolikkaan. Sitten satamassa tuntui kaikki muut kertovan 20-kilon saaliista järkeään. Mutta paistaisi se päivä meillekkin, uskoimme vahvasti. Satamassa oli mukava jutella eripuolelta Suomea tulleitten kalamiesten kanssa, vaihtaa kokemuksia, tietoa ja tuntemuksia. Kaikin puolin avartavaa. Tulihan siinä samalla ihailtua ja haaveiltua muiden hienoista veneistä ja moottoreista. Mutta kuten on jo niin moneen kertaan todistettu, ei ne välineet kalamiestä tee. Mutta olimmehan mekin satsanneet välineisiin. Venettämme koristi upo uusi syvätakila, jonka käyttöä yhä opettelimme. Startti painoi päälle. Jännitys huipussaan ja kalapaikoista ei tietoakaan. Hajuja oli, mutta tuntuivat olevan kesäisiä. Lähtökiihdytyksessä jäimme ehkä hivenen jalkoihin, mutta rynnistimme tuuliselle ulapalle rohkeasti. Taas vedettiin miten osattiin ja haukia ei vain kuulunut. Tämä oli uusi tilanne venekunnallemme. Kastuneina ja pettyneinä saavuimme satamaan ja kalaa oli vajaa kilo. Tuntui tämä syksyinen kalastus olevan niin vaikeaa, niin vaikeaa. Ja sitten katselimme kun kisa kollegamme kantoivat suuria säkkiä punnitukseen. Oli aika muuttaa hyökkäyssuuntaa, painua kämpille syömään ja toisenpäivän strategiaa suunnittelemaan. Suunnitelmia ei löytynyt, ainakaan maatakaatavia. Toinen päivä valkeni hieman tyvenempänä onneksemme, sillä kisaratsumme ei liioin tuulta siedä. Ohjattavuuskun meinaa kärsiä. No suuntasimme saamamiesten perässä niin kauan kuin pysyttiin ja heidät kadotettuamme aloimme vetämään uistinta. Ja niin oli likainen neljännesosa tusina kalanpyynnissä. Haukea alkoi tippumaan pikkuhiljaa pohjantuntumasta. uistimia jäi pohjaan nopeampaan tahtiin kuin saatiin kalaa veneeseen. Läikkä oli kalapaikallamme sitä luokkaa, että pariin otteeseen meinasi miesvajaus iskeä veneessä. No kalanhaju sormissamme punnitukseen. Ja SM-kisaennätyksemme näki päivänvalon 6-kiloa oli rikki. Ja taas ihastelimme kalamiesten tuomia 20-kilon saaliita. Oppia ikä kaikki. SM-kisat oli hyvä tapahtuma. Suomen parhaat kasassa ( myös me olimme siellä!). Välillä tuntui raha haisevan, mutta jutustellessa samanlaisia miehiä kaikki. Osalla köyhtyminen oli loppunut vain aikaisemmin. Satsausta se vaatii ja tuurin mahdollisuudet vähenevät. Oli se niin hyvä kilpailu, että tavoitteemme on päästä tähän ns. kutsukisaan taas ensi vuonna uudelleen. Ai niin, sijoitumme kunniakkaassa taistelussa sijalle 89. Kilpailijoitahan oli kaikkiaan 150 + hallitseva mestari. Kirppari Appe