TEHDÄÄNPÄ VAAPPU!

Tämä kaikki alkoi joulukuussa 1999, kun uistelemaan teki mieli ja järvet oli jäässä. Jotenkin piti saada olla uistelun kanssa tekemisissä. Pieni mieli tuotti ideoita solkenaan. Kiillotetaan vene, huolletaan kelat (tehty), punotaan perukkeita, viilataan koukkuja, paikataan kynsilakalla vaappuja, katsellaan viimekesän kuvia ja pyydetään taas kerran ne isot, opetellaan syvyyskarttoja, luetaan kalajuttuja ja tehdään oma vaappu. Se on niinku sitte siinä. TEHDÄÄN OMA VAAPPU.

Mieli tuotti, järki seisoi. Ennennäkemätön, omintakeinen, pyytävä, helppo säätää, haukea, taimenta, lohta, ahventa, suuria saaliita, palkintosijoja, maailmanvalloitus, Galaksit räjähtää ja vaappuni ui kohti uusia seikkailuja. HETKINEN! Niin laskeutui takaisin Puhoskyläläiseen maalaistaloon miehen mieli. Oli siis aika kantaa korteni kekoon Suomalaisen vaapunvalmistusperinteen jatkajana. Päätin takoa nyt kun rauta on kuumaa tai sanoisinko balsa pehmyttä koko Suomenniemellä, mikäli olin antanut itselleni oikein kertoa. Sen verran paljon kalamiehet tekivät vaappuja. Ja nyt tein minä!

1. SUUNNITTELU JA ENSIMMÄISET KAPPALEET

Halusin tehdä vaapun, joka nyt ei muistuttaisi juurikaan markkinoilla jyllääviä suosikkeja. Hain TEAM ESOX:n vaappupakit ja valkkailin sieltä muutaman syödynnäköisen yksilön. Tutkailin muotoja, pituuksia, koukkurenkaiden paikkoja ja uintisyvyyksiä. Vaappuni malli alkoi hahmottua. Sitten otin Erä-lehden uutuus vaappujen esittelyt useammalta vuodelta ja tutkailin millaisia luomuksia olivat kalamiehet viimevuosina maailmaan saattaneet. Olihan niitä moneen lähtöön! Haastetta siis riitti.

Muoto hahmottui paperille suttuisena, mutta hahmottui. Sivulta, alhaalta, päältä, edestä ja takaa. Oli aika alkaa työstämään balsasta mallia. Netissä kävin tutkailee vaapunteko-ohjeita ja muiden kokemuksia valmistelusta. Sieltähän löytyi juttua monenlaista ja hyviä ohjeita. Positiivista näissä jutuissa on, että tietoa jaetaan avoimesti. Miksi kokeilla ja opetella kaikki kantapään kautta, kun neuvoja löytyy valmiina.

Balsa materiaaliksi. Puukko teräväksi ja nykertämään aihiota. Lastu lensi ja peukalo vuosi, mutta niin puskin maailmaan niin ihanan pienen vaapun, että sydämeen sattui. Se niistä synnytystuskista. Vuolin 5 kapulaa, joista koitin tietenkin tehdä niin samanlaisia kuin ns. vapaallakädellä, puukolla ja hiomapaperilla pystyy tekemään.

Lankaura syntyi kätevästi rautasahalla. Runkolangaksi ostin pianolankaa. Taittelin sen summamutikassa pihdeillä sopivan muotoiseksi. Lanka on siis yksi kokonaisuus: nokkalenkki ja koukkulenkit samassa paketissa. Langan päät taitoin hyvin voimakkaasti ylöspäin ja painoin ne lankauran pohjaan kiinni. Liimana käytin Uhu-liimaa. Ihan hyvä, mutta juoksevampi ja lankautumaton olisi parempi. Mutta langat on pysyneet kiinni.

Pohjalakkaus tapahtui probionaattimurskasta ja asetonista tehdyllä lakalla.

Uintilevyksi valitsin muovisen porraslevyn. Sen asentaminen on mielestäni helpompaa kuin "hittituote" satulalevyn. Lisäksi uintisyvyyden säätö on vaivatonta.

Uran uintilevylle sahasin porakoneeseen kiinnitettävällä pyöreällä sahanterällä. Sen tekemä ura on nimittäin juuri oikeankokoinen 1,5 mm vahvuiselle muoville. Porakoneelle kiinnityssapluunan pöytään teki isäni ja sapluunan johon vaappu painamalla sahauksen ajaksi istutetaan tein minä. Puuhun kolo ja siihen silikonia. Vaappu hierotaan saippualla ja painetaan silikoniin ja mallataan sopivaan asentoon terään nähden.

Uintilevy kiinni Uhu-liimalla ja kuivumaan.

Ensimmäinen koeuitto. Niin koitti Tammikuussa suuri päivä.. Testialtaanani palveli lasten pieni muovinen amme. Se on nähnyt monta vastasyntynyttä ja antanut opit vedessä polskimiseen. Pelonsekaisin tuntein sidoin siimaa paikoilleen. Kädet tärisi ja kamazanin koukut tuppautui jatkuvasti iholle. Vaappu veteen ja rauhallinen veto. Koko paikalla ollut ESOX:n miehistö hiljeni.

Nro. 1. Vaappu oli potkia ammeesta laidat hajalle. MAHTAVA UINTI!
Nro. 2  Ja toinen vesille. Heittäytyi kuin valas mahalleen halkomaan veden pintaa
Nro. 3. Tyylikkään elegantti ja vieno potku, taimenennoutaja.
Nro. 4  Vetäisi vasemmalle ja heitti siihen
Nro. 5  Todellinen kynä sivu tuijauksineen!

Nyt vasta päätin maalata vaaput. VIRHE! Maalaa aina ennen koeuittoa. Paino muuttuu valtavasti ja uinti sen mukana!

Maalina käytin CAB maaleja. Tosiaan maalasin pohjamaalin ja pintamaalin ja menin läheiselle joelle sulana olevaan koskenpoukamaan koeuittamaan. Uinnit oli muuttuneet tyystin. Nro. 4 oli nyt se taimen kynä. Nro. 1 potku oli vielä ihan hyvä mutta voimakas liike oli poissa. Muut kokelaat leikkivät valasta. Uintia ei löytynyt vaikka kuinka haki ( siis nokkalenkkiä vääntelemällä).

Nro. 1 oli siis paras. Sen uintia pystyi muokkaamaan hyvin. Potkun sai voimakkaaksi tai halutessaan sen sai sirittämään kuin esim. Tarmon. Uinti kesti lisäksi kovaakin vetoa, mutta antoi liikettä hitaallakin vauhdilla. Ratkaisu oli helppo. Nro. 1 pääsee jatkoon, niin ironiselta kuin se kuulostikin.

2. VALMISTUS KÄYNTIIN

Laiskana miehenä päätin lähettää vaappuaihioni sorvaaja Immoselle Rautalammelle. Hänestä hyvää tietoa sain No Fish Trolling Team:n sivuilta, mistä myös osoite löytyi. Tilasin sata kappaletta aihioita lankauralla varustettuna. Hommasin maaleja useampaan lähtöön ja pintalakkaukseen CAB-lakkaa. Sopii varmasti saman valmistajan maaleihin. Ostin koukkurenkaita, uintilevyjä, pianolankaa, silmätarroja, liimaa ja Kamazanin koukkuja kokoa 4 ja 6.

Taittelin lankoja omatekoisella vaatimattomalla sapluunallani (pätkä lankkua ja siinä nauloja) pari päivää sormet hellinä. 20 lankaa valmiiksi ja liimaus. Välillä oli liiman kanssa ongelmia. En saanut tiivistä liimausta, mutta lääkeruiskulla ja neulalla sain liimauksen onnistumaan.

* Pohjalakkaus tapahtui siis probionaattilakalla:
   20 min upoksissa imeytymässä + kuivaus 1 vrk
   kastolakkaus ( upotus ja pois) + kuivaus

* Pohjamaalaus kynäruiskulla suhuuttamalla + kuivaus

* Pintamaalaus  + kuivaus + silmätarrojen liimaus

* Pintalakkaus  kastolakkaus + kuivaus
   kastolakkaus + kuivaus

* Uran tekeminen uintilevylle ja uintilevyn liimaaminen

* Rengastus ja koukutus

* Koeuitto ja uinnin säätö ja taimen.

Näin kesän pyynnin jälkeen voi sanoa, että tavoitteessa on onnistuttu, jotenkin. Kalaa on saatu suhteessa pyyntiaikaan ihan hyvin. Itse olemme saaneet haukea, taimenta ja ahventa. Kaverini haukea, taimenta, ahventa ja mikä parasta yksi siika ja yksi särki löytyvät listoilta.

Sen on huomannut, että erityisesti uutuuksia, josta ei tiedä vielä paljoa on vaikea kokeilla (jos se maksaa). Mutta innokkaasti ja mielenkiinnolla on ÄRJÄ-vaappua uitettu monennäköisissä vesissä ja kalaa on tullut ja ollut tulematta. Tunnettavuus ja maine kasvaa. Ärjän osalta kehitystyö on alussa ja kunhan saadaan kerättyä kesän kuulumiset "pojilta" talteen, niin tehdään yhteenveto ja katsotaan jatko. Lähetinhän minä "raakileeni" Erä lehden suureen vaapputestiin, senkin palaute ratkaisee paljon ( suuri vaikutus yleiseen mielipiteeseen vaapusta). Laajeneeko ÄRJÄ:n väriskaala talvella ja tuleeko uusi koko? Kenties! Mutta siitä kerrotaan myöhemmin. Sen lupaan.

Erä lehdessä vaappuni esiteltiin näin: "Malliltaan Ärjä ei ole kaikkein tavallisempia, sillä porraslevyn jatkeena on 11 cm/ 5 g balsaa pääpuolesta paksumpaan ja pyrstöstä ohuempaan muotoon sorvattuna. Näyttävä uinti on vahvapotkuista, kovaakin vauhtia sietävää. Keveytensä vuoksi hankalahko heitettävä, joten parhaimmillaan uisteluveneen hinauksessa.essa vaapun rakentelu ja valmistus on hauskaa puuhaa ja voi sitä tunnetta kun ensimmäinen taimen muljahti ÄRJÄ suussa veneeseen! Se oli maljan paikka (monen)!

Suosittelen kaikille kiinnostuneille vaapunvalmistusta pienemmissä tai isommissa erissä. Valmistus kaikkine ongelmineen vaatii paljon huumoria ja pitkää pinnaa!

Isäni sanoi "Jos olisin saanut aina markan, kun poika vaappuja tehdessä sanoi "VOI VITTU" olisin voinut ostaa ison läjän vaappuja"

HAUSKOJA VAAPUNTEKO HETKIÄ

ÄRJÄ MIES
A. TURPEINEN